DNA-testien hyödyntäminen suvun tutkimisessa
Suvun historiaa on perinteisesti tutkittu turvautumalla kirkonkirjoihin ja muihin kirjallisiin lähteisiin esivanhempien ja sukulaisten löytämiseksi. DNA-tutkimuksesta on kuitenkin tullut jo Suomessakin nykypäivää ja Ikosen suvussakin on monia, jotka ovat tällaisen testin tehneet. Testin avulla on löydetty joskus oikea sukuhaara tai sukulaisia, joiden olemassaolosta ei ole ollut aikaisemmin tietoa. Sen avulla voidaan usein varmentaa perinteisen sukututkimuksen avulla löydettyjä sukuyhteyksiä tai etsiä esivanhempien tuntemattomia isiä.
Tarjolla on monenlaisia DNA-testejä:
- Isälinjaa selvittävä Y-DNA-testit, joita on eri tarkkuustasoja. Y-DNA voidaan selvittää vain miespuolisilta. Ikosen sukuseuran näkemyksen mukaan suositeltavin näistä on laaja markkeri- ja snippitestien yhdistelmä Big Y-700-testi, joka on hinnaltaan kallein, noin 575 euroa.
- Äitilinjaa selvittävä mtDNA-testi. Nämä testit kartoittavat äidiltä lapsilleen periytyvää mitokondrion DNA:ta eli suoria äitilinjoja. mtDNA-testejä voivat tehdä sekä miehet että naiset.
- Autosomaali- eli serkkutestit ovat yleisin testityyppi ja niiden käyttötarkoitukset sukututkimuksessa ovat moninaisimmat. Serkkutesteissä vertaillaan ihmisen sekä äidiltään että isältään perimien autosomien (eli 22 kromosomiparin, johon ei lasketa sukupuolikromosomeja) perimää muihin samassa yrityksessä testinsä tehneisiin testanneisiin. Muista testanneista muodostuu osumalistoja, joista vertaillaan jaetun yhteisen perimän määrää ja sitä kautta arvioidaan sukulaisuuden läheisyyttä. Serkkutestejä voivat tehdä sekä miehet että naiset. Nämä testit ovat erityisen käyttökelpoisia perinteisen sukututkimuksen tukena esimerkiksi sukujuontojen varmistamisessa, aviottomana syntyneen esivanhemman isyyden selvittämisessä tai muiden asiakirjojen aukkojen ratkaisemissa (lähde: Suomen Sukututkimusseura).
Suomessa on saatavilla useampia testien markkinoijia ja myyjiä, esimerkiksi MyHeritage ja FamilyTreeDNA. Näistä saa myös tiedot testin tilaamiseksi, sen tekemiseksi ja tulosten hyödyntämiseksi.
Lisätietoja DNA-tutkimusten tekemisestä löytyy Suomen Sukututkimusseuran sivuilta ja seuran Genos-lehden numerosta 1/2024 (DNA-tutkimuksen teemanumero) sekä Suomen Geneettisen Sukututkimuksen Seuran sivuilta.
DNA:mme muinaisaikojen valossa
Tekstin laatinut Tapani Ikonen. Hänen laatimansa laajempi selostus löytyy pdf-muodossa täältä (2.76 Mt, päivitetty 26.10.2024).
Esi-isämme ovat peräisin Afrikasta suunnilleen nykyisen Kenian alueelta. Syy lähteä siirtymään on johtunut ilmaston muutoksesta, joka aiheutti voimakkaan kuivuuden Afrikassa, ja maata oli vaikea viljellä. Näin Keniasta lähtivät lähes kaikki maapallolla asuvat suvut. Vain osa jäi Afrikkaan. Näiden tummaihoisten ihonväri oli alkuperäinen ihonvärimme, ja pohjoiseen siirtyville tapahtui mutaatio, joka muutti ihmisten ihon värejä, niin kuin nykyaikana näemme.
Ensimmäinen hajaannus tapahtui Etiopian paikkeilla. Sieltä lähtivät klaanit meriä myöten Australiaan ja Kiinaan, Koreaan, Japaniin ja Pohjois-Amerikkaan. Muiden pääsuunta oli Egypti. Niili virtaa Välimereen. Olemme saaneet historiasta lukea siitä, miten tehokkaasti Niilin alue toimi maanviljelyksen palveluksessa. Historia kertoo myös maapallon vanhimpien kirjoitusten syntyneen Egyptissä.
Pienet klaanit lähtivät välimerta pitkin Turkkiin ja Kreikkaan. Suurin osa klaaneista suuntasi Lähi-Idän alueelle, so. Jerusalemin, Assyrian ja Iranin seuduille. Vanhana aikana Eurooppa peittyi pohjoisesta osastaan paksulla jäällä. Sen takia voitiin muuttaa vain Euroopan ja Aasian eteläisiin osiin. Assyrian alueelta lähti klaani länteen, nykyisen Algerian alueelle. Yksi klaani meni Italiaan ja yksi Ukrainan ja Balkanin seuduille, mitä kautta myöhemmin tultiin myös Norjaan ja Ruotsiin. Klaaneja lähti myös Pakistanin ja Intian alueille.
Assyrian seudulla sodittiin paljon. Siitä aiheutui, että suuret klaanit siirtyivät Jerusalemista Assyriaan noin vuonna 700 eKr. Sieltä jatkoivat he noin 612 eKr. koilliseen, nykyiseen Iraniin, Kaspianmeren eteläpuolelle. Tuolta alueelta lähtivät klaanit, yksi Intiaan, toinen Indonesiaan ja osa Nepaliin ja Kiinaan. Pitkälle matkalle lähti myös se klaani, joita nyttemmin kutsutaan Amerikan intiaaneiksi. Kun Beringin salmea ei vielä ollut, he saattoivat kävellä sen yli. Muistammehan, että Amerikan alkuperäisihmisiä ovat vain intiaanit. Nykyinen pääväestö on tullut Euroopasta (esim. Espanjasta, Portugalista, Italiasta, Ranskasta, Englannista ja pohjoismaista).
Suuri klaani siirtyi keskisen Siperian alueelle Intiasta. Maasto vaikutti paljon kulkureittien valintaan. Vaikein oli Himalajan korkea vuoristo - sitä ei voitu ylittää. Niinpä kuljettiin keski-Siperian kautta, esim. Mongolian tasaisen maaston poikki. Sieltä Siperiasta Himalajan läheltä siirtyä klaani idän ja Volgan mutkan kautta Kaukasukselle ja Espanjaan. Silloin siis Euroopan pohjoisosa oli vielä jään alla. Mainittakoon, että Espanjaan menneestä klaanista irtosivat Englantiin mennyt osa sekä merta pitkin Norjaan ja Lappiin mennyt osa, saamelaiset. Jää alkoi sulaa Norjan rannoilta paljon aiemmin kuin Suomessa. Iranin alueella suomalaisten sukua edustama klaani siirtyi pohjoiseen keski-Siperian alueelle; näin kävi siksi, että Lähi-Idässä väestö lisääntyi ja toisaalta noilla alueilla oli jatkuvasti sotia ja taisteluita.
Tarkastelemme aluetta, joka vastaa suunnilleen nykyisen Kazakstanin aluetta. Siellä kasvoi laajoja ruohikoita, minkä ansiosta oli hyvä kasvattaa lehmiä, lampaita ja hevosia. Siperian puolelta jatkettiin matkaa Volgan suuren mutkan alueelle noin 100 eKr. Juuri tuoltapäin löytyvät monet suomalais-ugrilaiset heimot, esim. marit, hantit, komit, udmurtit nenetsit ja mordvalaiset. Uralin yli tultiin todennäköisesti Permin paikkeilta Kamajokea pitkin Volgan mutkalle. Tekee mieli mainita myös kasakat, jotka ovat olleet ja ovat hevosmiehiä. Hevoset liittyivät läheisesti myös suomalaisiin, jotka kasvattivat niitä Siperiassa ja Volgan mutkassa. Niinpä hevoset saattoivat myös olla apuna muutettaessa Suomeen. Karjalassa olikin monia tunnettuja hevospitäjiä.
Ikoset lähtivät muiden ryhmien mukana nykyisen Suomen alueelle. Volgaa pitkin pääsi Tveriä kohti. Jotkut ryhmät seilasivat Volgaa äänisjärvelle, josta Syväriä pitkin Laatokalle.
Useimmat lähtivät Tveristä Valdai-harjulta joelle, jota pitkin päästiin Ilmajärvelle. Suomalainen Rurik-kuningas hallitsi vuonna 850 Novgorodin kaupungissa, josta voitiin laskea Olhavan jokea pitkin Laatokalle. Olhavalla sijaitsevaa vanhaa Laatokkaa pidetään karjalaisten heimon syntymäalueena. Tuo tapahtui noin 1200 vuotta sitten. Keskeinen paikkakunta Karjalaan tullessa oli Äyräpää. Keskeisiä olivat myös pogostan Kivennapa, Terijoki, Uusikirkko ja Muolaa.
Toimituksen lisäys: lisää DNA-tutkimusten käytöstä muinaisten ihmisten liikkumisen selvittämisessä mm. Kalmistopiirin sivuilla: Mikä ihmeen muinais-DNA? (2022), Mitä DNA kertoo Suomen alueen varhaisimmista asuttajista? (2023). Lisäksi mm. englanninkielinen artikkeli "From Vikings to Beethoven: what your DNA says about your ancient relatives" arvostetussa Nature-tiedelehdessä.