Kirjoittanut Pekka Ikonen, Joensuu, 29.10.2019. Julkaistu Ikosen sukuseura ry:n nettisivuilla (www.ikosensuku.com) alunperin huhtikuussa 2020.
Johdannoksi
Juuan evankelisluterilaisen seurakunnan arvostettuna kappalaisena 1836 kuollut Stephan Igoni sai hautapaikan varmaan silloisen tavan mukaan kirkon pihasta keskeiseltä paikalta kellotapulin ja kirkon välistä. Lähdetiedoissa todetaan hänen palvelleen Juuan seurakuntaa 22 vuotta ja kuolemaansa saakka. Seurakunta hoitaa haudan kauniisti kukitettuna ja luonnonkiviin kirjaillut tekstitkin on ajoittain uusittu. Viereisen pienemmän kiven tekstin mukaan paikalle on haudattu myös ”hellä puoliso” Agneta Loviisa, syntyjään Tragman. Tämä hellä puoliso on Tahvon miniä eli hänen poikansa Pehr Jakobin toinen vaimo (s. 3.5.1832, k.7.6.1858). Onkohan tässä käynyt kuin entisen pojan kosinnassa: ”Haluaisikohan neiti joskus maata meidän sukuhaudassa”? Hän ei syntymävuotensa perusteella voisi ollakaan Tahvon puoliso, koska hän on ollut Tahvon kuollessa vasta kolmevuotias.
Kuva 1. Juuan kirkko ja Igonin muistokivi.
Useista lähteistä löytyy tieto, että Stephan Igoni oli lieksalaisen talollisen Risto Ikosen poika Tahvo Ikonen Turkulan tilalta. Saloheimon mukaan ”avautui Kuopion koulun kautta väylä talollisen pojalle päästä pappissäätyyn – – Tästä linjasta ensimmäisenä ilmestyi palvelukseen lieksalaisen Risto Ikosen poika Stephan Iconi Juuan kappalaiseksi” (nimen kirjoitusasu vaihtelee lähteissä).
Juuan seurakunnan historiaa kirjoittanut Heikki Kokkonen toteaa että ”pappien piti siihen aikaan osata ainakin sen verran latinaa, että osasi kirjoittaa nimensä latinaksi”.
Elli Oinonen-Eden (Elli O-E) kirjoittaa kirjassa Pielisjärven ja Juuan historia 1811– 1864 Tahvo-papista puolen sivun verran: ”Strömmerin jälkeen Juuka sai vuonna 1814 kappalaisekseen tuohon aikaan vielä harvinaisen talonpoikaista syntyperää edustaneen papin, Stefan Igonin (1777/1779–1836), joka oli pielisjärveläisen talollisen Risto Ikosen Tahvo-poika.” Saman lähteen mukaan vuonna 1804 papiksi vihitty Igoni oli aikaisemmin toiminut Hartolan kirkkoherran apulaisena ja sotilaspappina. Juukaan hän tuli Nurmeksesta, jossa hän oli ollut kappalaisen apulaisena ja vt. kappalaisena 1809–1813. Tämä lähde kertoo Igonin olleen naimisissa kiihtelysvaaralaisen kappalaisen tyttären Ebba Maria Petreliuksen kanssa ja että heidän lapsistaan yksi poika, Peter Jagob seurasi isänsä jalanjälkiä pappisuralle.
”Kiihtelysvaara ennen ja nyt” -kirjassa (Joensuu 1970) kerrotaan Pehr Jagob Igonin olleen naimisissa pastori Johan Petreliuksen tyttären Ebba Marian kanssa. Tämän mukaan Pehr Jagob Igoni oli jonkun aikaa pappina Kiihtelysvaarassa. Tämän tiedon kirjoittaja on pappi Leevi Vironmäki. Hänellä lienee ollut kirkonkirjat käytössä. Kirjoittaja on tässä kuitenkin sekoittanut kaksi Igoni-pappia. molemmat isä Tahvo ja poika Pehr Jakob ovat olleet aikanaan Kiihtelysvaarassa (Tohmajärvi) pappina. Saloheimo ja Elli O-E viittaavat Tahvo Ikosen ”päässeen myös toista kautta pappissäätyyn naimalla kiihtelysvaaralaisen kappalaisen tyttären Ebba Maria Petreliuksen”.
Kirjan ”Korpi Jaakko ja Koski Jaakko maa- ja vesirakennuttajina” (kirjoittanut Harri Turunen) toteaa Stephan Igonin (s. 1777) olleen vuonna 1809 Pielisjärven koulumestarina.
Veijo Saloheimo on yksityisesti kertonut, että Tahvoa valmensi Nurmeksen kirkkoherra Adolf Henrik Winter ja, että Tahvo suoritti pappistutkinnon Turussa.
Tahvon ”CV” luotettavan tiedon mukaan
Ylioppilasmatrikkelin (1640–1852) mukaan Staffan Kristersson Ikonen, ”Tahvo Igoni” oli Turun yliopistossa Viipurilaisen osakunnan jäsen ja valmistui Turussa papiksi 1804. Vanhemmat pielisjärveläinen talollinen Krister Eriksson Ikonen ja Maria Stefansdotter Saarelainen. Tahvon koulutie oli ollut vaiheikas. Kuopion triviaalikoulua hän kävi 1798– 1802. Porvoon lukion hän suoritti 3.5.1802–18.10.1803. Tuolloin ei ollut nykymuotoisia ylioppilaskirjoituksia eikä keväisiä lakkiaisia, vaan ylioppilaaksi pääsi vasta yliopiston pääsytutkinnon läpäistyään. Porvoon hiippakunta vihki Tahvon papiksi 28.9.1804 (27 vuotiaana). Tämän jälkeen Tahvo Ikonen näyttää muuttuneen Staffan (Stefan) Igoniksi.
Työura vei Stefanin ensiksi Hämeeseen Hartolan seurakuntaan heti 1804. Suomen sodan aikana (päiväys 18.8.1809) Stefan oli ylimääräisenä pataljoonansaarnaajana Turun läänin jalkaväkirykmentin ratsutilapataljoonassa (olipa muhkea virkanimike). Suomen valtiomuodon vaihduttua suuriruhtinaskunnaksi Stefan palasi kotiseudulleen ollen erilaisissa lyhytaikaisissa papin viroissa Pielisjärvellä, Nurmeksessa ja Tohmajärvellä (Kiihtelysvaara). Varsinainen työura Juuan kappalaisena alkoi 1814 ja päättyi vasta hänen kuollessaan 30.4.1836.
Itä-Suomen yliopiston (UEF) Joensuun kirjaston hakemistosta löytyy tieto, että Stephan Igoni on julkaissut vuonna 1824 latinankielisen 20 sivuisen käsin kirjoitetun tutkimuksen. Siitä olisi saatavilla myös kreikankielinen käännös. (Kirjoitus on kansallisarkistossa?) Jos Tahvo sen itse oli kirjoittanut, osasi hän siis latinaa muutakin kuin kirjoittaa nimensä ”latinaksi”. Ajankohdan huomioiden kirjoitus liittynee ”pastoraalitutkintoon”, ehkä rovastin arvonimeä ja kirkkoherran pätevyyttä tavoitellen. Erään lähteen[1] mukaan Stephan Igoni on suorittanut pastoraalitutkinnon 18.12.1824 arvosanalla ”admittiten=välttävä”.
Elli O-E kirjoittaa edellä jo mainitussa lähteessä myös Tahvon kommelluksista. Stefan Igoni oli ollut ”suurpiirteinen virkatoimiensa hoidossa” ja joutunut muutaman kerran tekemisiin tuomiokapitulin kanssa. Hän ei ollut totellut konsistorin käskyä matkustaa Tohmajärvelle avustamaan varapastori Fabritiusta, laiminlyönyt kirkkokurin valvomista ja mm. hoitanut kolehtivarojen kirjanpitoa huonosti.
Saamastaan kehotuksesta Tahvo-pappi oli ilmeisesti toennut, koska hän vanhoilla päivillään näyttää olleen arvostettu seurakunnassa.
”Staffan eli Tahvo” niminen poika löytyy sukukirjan (Ikosen suku 2002) taulukosta Risto Ikosen ja Maria Saarelaisen toisena lapsena. Syntymäaika 29.06.1777 täsmää lähdetietoihin. Sukutaulukon laatija on ollut tietoinen Tahvon käyttäneen myös etunimeä Staffan. Muut lapset on merkitty taulukkoon nimet kirkonkirjamuodosta suomentaen. Tahvon kohdalla todetaan vain ”Muuttanut 1804, paikka epäselvä”. Tahvo oli siis ollut kirjoilla Pielisjärvellä koko opiskeluaikansa. Merkintä on siirtynyt sukukirjaan O.E. Eskelisen 1979–80 tekemästä tutkimuksesta: ”Pielisjärven Ikolanniemen IKOSTEN sukua”. Edellä viitatut historiantutkijat ovat löytäneet Tahvon muista yhteyksistä. (Merkinnän puuttumista sukukirjoista ihmettelen, koska kyse on virkaan lähtevästä papista. Miksi paikallinen kirkonkirjan pitäjä ei tehnyt siitä merkintää? Pitikö talonpoikainen tausta häivyttää? Juuan seurakunnan kirkkoherranvirasto ei asiaan puuttunut (kysely 10/2019), totesi vain kirkonkirjojen löytyvän Kansallisarkistosta.
Tahvo oli perheen toinen lapsi ja pojista vanhin. Hänellä olisi näin ollen perinteen mukaan ollut mahdollisuus jäädä tilan pitäjäksi. Perheen kuudes eli nuorin lapsi Petter (s. 21.10.1826) jäi Ristolan isännäksi ja jatkamaan sukuhaaraamme.
Kertomus pappilan rouvista
Stefan Igonin ensimmäinen puoliso oli Eva Fredrika Agander. Avioliitto oli solmittu Stefanin Juukaan tulon jälkeen 1815. Pikkupappila tarvitsi emännän. Eva Fredrikan aika papin rouvana jäi lyhyeksi koska hän kuoli jo seuraavana vuotena 1816. Perheen ensimmäinen lapsi Hedvig Maria syntyi 4. huhtikuuta 1816. Evan kuolinsyyn voimme näin helposti arvata.
Toinen puoliso oli jo aiemmin mainitun Kiihtelysvaaran kappalaisen tytär Ebba Maria Petrelius. Tämä avioliitto solmittiin 1819 ja kesti Stefanin kuolemaan 1836 saakka ja Ebba eleli leskenä vielä kotvan, kuollen vasta 1882. Stefan ja Ebba saivat kolme lasta: Stina Helenan 1820, Johannes Kristianin 1821 ja Pehr Jakobin 1823. Näistä lapsista nuorin jatkoi isänsä pappisuraa Pehr Jakob Igonina ja hänen kolmesta vaimostaan toinen oli tuo Agneta Maria Tragman, joka hautakiven mukaan makaa appiukkonsa vieressä Juuan kirkon pihassa.
Pehr Jakob Igonilla (s.1823, k. 1899) oli kolme puolisoa:
- Elisabet Sofia Knifer, s. Helsinki 4.9.1823 ja k. Kiihtelysvaarassa 14.3.1854.
- Agneta Loviisa Tragman, s. 3.5.1832, vihitty 8.1.1857 ja k. Juuka 7.6. 1858.
- Emilia Amalia Elisabeth Hinze, s. Johannes (16.1.1841), k. Viipuri 9.12.1914.
Lapsia Pehr Jakobille syntyi yhteensä kuusi. Lasten syntymäajoista sattuvat kaksosten Mainio Henrikin ja Kuno Kristerin syntymä 1854 lähelle vaimo Elisabetin kuolemaa ja Augustan syntymäaika viisi päivää ennen vaimo Agnetan kuolemaa. Kolmannen vaimon lapsista ei lähteessäni ole tietoja.
Pehr Jakobin ansiolistasta näkyy, että hän oli nuorena lyhyen ajan töissä Kiihtelysvaarassa, jossa ensimmäinen puoliso on kuollut. Syntymäpitäjänsä Juuan kappalaisen sijaisena hänen on päivätty olleen 24.3.1858. Tämä selittää Agneta Sofian päätymisen sukuhautaan Juukaan. Pitempiaikainen virkasuhde Pehr Jakobilla oli Johanneksen seurakunnassa (Vanhan Suomen puolella, Viipurista kaakkoon meren rannalla). Johanneksen seurakunta on liitetty 1932 Viipuriin (mlk?). Paikkakunta on paremmin tunnettu Uuraan vientisatamasta, jossa Neuvostoliiton aikaan on ollut myös laivastotukikohta. (Uuraasta en arvannut sukulaisen hautakumpua etsiä, vaikka 1990-luvulla höyrylaivaretkellä olimme siellä pari vuorokautta säänpidossa.)
PI
img title="Juuka, lähikuva. Kuvassa vasen kivi on Stefan Igonin ja oikealla pienempi kivi hänen miniänsä, ”hellä puoliso” (ks. tämän kirjoituksen alku)." src="imag" /></em></" /><p><e" />Kuva 2."Juuka, lähikuva. Kuvassa vasen kivi on Stefan Igonin ja oikealla pienempi kivi hänen miniänsä, ”hellä puoliso” (ks. tämän kirjoituksen alku).
*
Kirjoittaja Pekka Juho Ikonen on Tahvo Ikosen (STEFAN IGOIN) Pekka-veljen suoraan alenevaa polvea sarjassa Pekka, Risto, Pekka, Veikko, Pekka.
Lähteet mainittu tekstissä. Valokuvat kirjoittajan.
[1] Heikki Kokkonen (1941): Juuan pitäjän historia; Juuan kunta, Juuka — tämä lähde puolestaan viittaa edelleen: Adolf Boman (1829): Borgå-stifts matrikel; Hjelt, Borgå; s. 187.