Aloittaminen
Voit aloittaa sukututkimuksen vaikkapa itsestäsi, vanhemmistasi tai isovanhemmistasi. Tässä annetaan vinkkejä alkuun pääsemiseksi ja alempana tällä sivulla syventäviä neuvoja.
1. Haastattele vanhempasi
- vanhempiesi syntymätapahtumat, päivämäärät, paikkakunnat, olosuhteet, lapsuus, nuoruus, koulutus, varusmies- tai siviilipalvelu, seurustelu, kihlaus, avioliitot, lapset, työelämä, harrastukset
- oma syntymäsi, paikkakunta, paikka, kaste, kummit, lapsuutesi, koulun aloittaminen yms.
- samat asiat sisaruksistasi
- valokuvat, milloin otettu, missä, mikä tapahtuma, keitä kuvassa, kuka kuvasi
2. Haastattele isovanhempasi
- samat asiat kuin vanhemmiltasi, lisättynä sota-ajalla
- erityisen tärkeitä ovat päivämäärät ja paikkakunnat, samoin valokuvien tiedot
3. Haastattele mahdolliset isoisovanhempasi ja isoisoisovanhempasi
- samat asiat kuin yllä, lisättynä kansalaissodalla
4. Haastattele sedät, tädit, enot, serkut sekä tietämäsi muut sukulaiset
- soveltuvin osin samat asiat kuin edellisissä kohdissa
- laadi heistä, itsestäsi, omista vanhemmistasi ja aiemmista polvista sukupuu ja päivitä sitä tietojen karttuessa, muista merkitä huolellisesti mistä löydät muistiinpanoissasi/arkistossasi kuhunkin henkilöön liittyvät lisätiedot
5. Haastattele kyläläiset sekä kaikki sukuusi jotenkin liittyvät
6. Säilytä suvulle kuuluvat asiapaperit, lue ja tutki ne luvan saatuasi tai kun kyseiset henkilöt ovat kuolleet
- kirjeet, päiväkirjat, vauvakirjat, kalenterit, almanakat, todistukset, virkatodistukset, perukirjat, testamentit, kauppakirjat, lainhuudatukset, valokuvat, kartat yms.
7. Tutki perheraamatut ja vanhat virsikirjat
- niiden sivuille on usein merkitty nimiä, syntymä-, kaste-, vihkimis- ja kuolinaikoja
8. Tutki sukusi asuinpaikkojen hautausmailta hautamuistomerkit
- niissä on nimien lisäksi syntymä- ja kuolinaikoja
9. Tutki sukusi paikkakunnilla tehtyjä historian- ja kyläkirjoja sekä sukututkimuksia
- niissä voi olla jo valmiiksi tutkittua tietoa myös sinun suvustasi
10. Tilaa virkatodistus sukututkimusta varten vanhempiesi syntymäseurakunnasta tai väestörekisterikeskuksesta
- siinä näkyy myös isovanhempiesi tietoja
11. Tutki netistä löytyviä tietokantoja, linkkejä ja muiden sukujen tietoja
- esimerkkejä on annettu myös täällä
- monien sanomalehtien aiempia vuosikertoja on saatavilla netissä ja joissain niistä on mahdollisuus hakea tietoja esimerkiksi henkilön nimen perusteella
12. Käy rohkean kohteliaasti kysymässä sukusi paikkakuntien museoista sukuusi liittyviä aineistoja
- läheskään kaikkea ei ole vielä digitoitu; monet aarteet löytyvät "vanhanaikaisista" pahvikortistoista ja käsinkirjoitetuista pääkirjoista
- tutki myös esine- ym. lahjoittajien nimiluettelot
- kysy neuvoja ja vinkkejä myös muista aineistoista
- ole varovainen – käytä salamatonta kameraa ja muistiinpanovälineitäsi aina kun voit, näin voit helposti palata aineistoihin myöhemminkin työskennellessäsi
- kirjaa myös yksityiskohtaisesti mistä kokoelmien osasta olet tiedot ja valokuvat tallentanut, jotta tarvittaessa löydät alkuperäiset lähteet helposti uudelleen (myöhemmin voi herätä tarve tutkia lisää "vierestä")
- useimmiten henkilökunta ottaa sinut lämpimästi vastaan, mutta ota huomioon, että vaikka museoiden henkilökunta on töissä sinuakin varten, heillä on paljon myös muuta tekemistä (ole rakentavasti oma-aloitteinen ja tarjoudu auttamaan sen sijaan, että jäät odottamaan valmista; näin myös useimmiten vältät palvelumaksut)
- useimmat museot tarjoavat rajallisesti myös kohtuuhintaisia tutkimuspalveluita, jos et jaksa tutkia aineistoja itse
13. Sukusi paikkakuntien kirjastoissa on tallessa vanhoja paikallislehtiä ja muuta aineistoa, virkailijat auttavat mielellään
Tietosuoja
Omatoimisessakin sukututkimuksessa tulee noudattaa tietosuojalain vaatimuksia ja tietosuojavaltuutetun hyväksymiä käytännesääntöjä ja muita suosituksia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tietosuojalain määräyksiin elossa olevien henkilöiden arkaluonteisten henkilötietojen keräämisestä ja tallentamisesta. Tällaisia arkaluonteisia tietoja ovat tiedot, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan
- rotua tai etnistä alkuperää
- henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista
- rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta
- henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja toimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia
- henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä; taikka
- henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia.
Sukututkija ei myöskään saa kerätä tietoja sellaisesta elossa olevasta henkilöstä, joka on kieltänyt tietojensa luovuttamisen. Salassa pidettävien henkilötietojen salassapitoaika on 50 vuotta henkilön kuolemasta.
Käytännön neuvoja
Tee kaikesta haastattelu-, keruu- ja tutkimustyöstäsi tarkat ja kattavat muistiinpanot. Pidä ne hyvässä järjestyksessä ja varmassa tallessa.
Pidä myös alusta asti ja jatkuvasti mahdollisimman selkeästi kirjaa mitä tietoja olet kerännyt, minne olet ne tallettanut ja miten löydät ne uudestaan (esimerkiksi tietokonetiedostojen hakemistopolut, nimet tai muut hakusanat).
Muista merkitä heti tietoja saatuasi niiden lähteet huolellisesti siten, että
- niihin voi tarvittaessa palata uudelleen (niin pitkään kuin mahdollista)
- tietojen luotettavuutta voidaan arvioida vielä jälkikäteenkin
Haastateltavan luvalla tallenna haastattelu ääni- tai videotallenteeksi (tarkempi ohje tässä linkissä):
- kerro tallenteen alussa kuka haastattelee ketä, missä, milloin, mistä aiheesta ja onko haastattelu jatkoa aiempaan tallenteeseen, mihin niistä
- voit myös kysyä luvan toimittaa tallenteen myöhempää muuta arkistointi- ja tutkimuskäyttöä varten sukuseuralle ja/tai mahdollisesti arkistoihin (esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin arkistoon, Tampereen yliopiston kansanperinteen arkistoon tai paikallis-/aluemuseoon – mahdollisten vastaanottajien aiherajauksiin ja ohjeisiin on syytä tutustua etukäteen)
- tallentamalla on mahdollista haastattelusta saatujen tietojen lisäksi säilyttää samalla paitsi haastateltavien murretta ja puheenpartta (ja videolla elehditää, pukeutumista ja haastatteluympäristöä) mahdollisesti myös laulua, soittoa ja muuta kansanperinnettä
- videolla voidaan helposti tallentaa myös haastateltaville tärkeitä esineitä, elinympäristöjä ja työtapoja
Asiakirjojen, valokuvien ja muiden aineistojen pitkäaikaisesta arkistoinnista ja konservoinnista on olemassa hyvin seikkaperäisiäkin ohjeita. Kuitenkin arkijärjelläkin huolella säilytetty aineisto on parempi kuin ei aineistoa lainkaan!
Neuvoja arkistotietojen käyttöön
Kansallisarkistossa Helsingissä on mikrofilmit ja/tai mikrokortit Suomen kaikkien seurakuntien kirkonkirjoista pääsääntöisesti 1890-luvun loppuun saakka. Maakunta-arkistoissa on vastaavat tietolähteet oman alueensa seurakunnista.
Kansallisarkiston Digitaaliarkistossa on avoimessa verkossa maan kaikkien seurakuntien digitoidut kirkonkirjat noin 1850–1860 saakka. Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen Digiarkiston jäsensivuilla on eräiden seurakuntien kirkonkirjoja vuoteen 1910 saakka. Jotta pääsisit hyödyntämään arkistoissa ja internetissä olevia sukututkimustietokantoja sinun pitää hankkia lähtötiedot henkilöstä, joka on syntynyt 1800-luvun puolella. Tämä käy kätevästi tilaamalla kirkkoherranvirastosta virkatodistuksen sukututkimusta varten. Todistuksesta tulee käydä ilmi lähtöhenkilön tai lähtöhenkilöiden nimet, syntymäajat ja syntymäpaikat. Kirkkoherranvirastot laskuttavat tästä työstä tyypillisesti muutaman kympin palvelumaksun.
Kun olet saanut lähtöhenkilötiedot, niin toimi tutkimustyössäsi seuraavien ohjeiden mukaisesti:
- Hae syntyneiden ja kastettujen luettelosta etsimäsi henkilö sekä hänen vanhempiensa nimet patronyymeineen (esimerkiksi Antti Matinpoika), paikkakunta-, kylä- ja talotiedot sekä kummit ja kastaneen papin nimi.
- Hae vastaava rippikirjan kohta ja tarkista, että tiedot täsmäävät toisiinsa.
- Kirjaa ko. rippikirjan kohdasta kaikki perheen henkilöiden tunnistustiedot, myös esivanhempien koko perhe. Rippikirjoista voi löytyä myös muita kiinnostavia tietoja kuten ripillä käyntien tiheys ja loppuminen, vihkimis- ja kuolinaikavihje, ripitys, rangaistukset, autonomian ajalta miesten kutsuntamerkinnät jne.
- Tarkasta kuulutettujen ja vihittyjen luetteloista avioliittotiedot. Perustietojen lisäksi mielenkiintoisia lisätietoja ovat mm. puhemiehet, morsiamen vanhempien suostumukset, todistajat ja toimituksista perityt maksut.
- Jos käytettävissäsi on lastenkirjat, niin käytä niitä. Lastenkirjojen perhetiedot ovat usein selkeämmät kuin rippikirjassa ja samalla tietoja voi verrata keskenään.
Näin olet saanut selville ja varmistanut kaksi esivanhempaasi. Tee heidänkin osaltaan kohtien 1–5 tutkimustoimenpiteet. Näin edetään henkilö kerrallaan kohti sukupuun juuristoa. Muista merkitä aina muistiin lähde, josta olet minkin tiedon ottanut.